Tapaturma-altista...

Minä olen todella tapaturma-altis. Isolla T:llä. Kuka muu muka onnistuu kaatumaan seisoessaan tasaisella maalla selälleen aivan randomisti, murtamaan nilkkansa kävellessään, polttamaan kätensä kuumalla vedellä saunassa heti kun kaverit ei ole vahtimassa. Minun ei pitäisi tehdä mitään, eikä sekään kyllä välttämättä säästäisi minua kaikilta haavoilta ja mustelmilta. Ja kun lisätään keittiön vaarat ja minun alttius itseni rikkomiseen ja satuttamiseen voi olla varma ettei jälki koskaan ole kaunista. Tuhansien ja taas tuhansien palovammojen jälkeen päätin tehdä ison patakintaan jolla mahdollisesti vähennän palovammojeni määrää kämmenselissäni... Jos vaikka iho alkaisi pikku hiljaa kasvamaankin siellä. Oman kömpelyyteni takia en teekkään normaaleja patalappuja vaan sellaisen pyyhkeen joka suojaa niin mahaa kuin kämmenselkiä ja kämmeniä koko ajan...

Step 1 Suunnittele patalappujen/ -kintaiden koko ja mitoitus. Minulla oli 18cm x 70cm

Step 2. Leikkaa tai revi eristekankaat ilman saumavaroja (patakintaan oikeaan kokoon) .Eriste palat voit leikata jämämateriaaleista kuten vanhoista villavaatteista, vanulevyn palasista, villakangastilkuisa tai vanhoista farkuista niin kuin minä tein. Itselläni on tuossa kolmekerrosta farkkukangasta, toisin sanoen vanhojen fakkujen lahkeet.

Step 3. Tee harpilla paperilla kaava mahdollisesta pääty pyöristyksestä.

Step 4. Leikkaa päälliskankaasta 2 kpl patakintaan kokoista palaa joissa on 1 cm:n saumanvarat.  Pyöristä päädyt kaavan avulla (laita nuppineuloilla kankaisiin kiinni ja leikkaa).

Step 5. Ompele patalapun päällinen: Aseta kappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele 1 cm:n päästä reunasta. Jätä toisen päädyn reuna ompelematta. Käännä oikein päin.

Step 6. Aseta eristepalat päällisten väliin. Jos sinulla on monta kerrosta eriteita ompele ne toisiinsa kinni ennen kuin laitat kintaan sisälle. Asettele eristekankaan pääty päällikankaan avonaisen päädyn alimmaiseen kankaaseen siten, että ommellessa päällisen reunat kiinnittyy samalla eristeeseen ja ompele. Laita tämän jälkeen kaikki kankaat kiinni toisiinsa nuppineuloilla kääntäen ylimääräinen kangas kintaan sisälle siististi ja ompele mahdollisimman läheltä reunaa.

Step 7.  Leikkaa kintaasen tulevien taskujen kankaat ja eristeet. Minä laitoin yhden kerroksen farkkukangasta taskuun päällyskankaiden väliin. 4 x taskujen koko, joissa on pienet saumavarat ( 0,5 cm riittää oikein hyvin). Eristekankaassa ei tarvitse olla ollenkaan saumavaroja.

Step 8. Laita kankaat päällis osat vastakkain ja eristekangas niiden päälle ja ompele suora osa. Käännä palat oikein päin. Tämän jälkeen ompele eristekangas pieneltä alueelta kiinni siihen kankaaseen joka menee taskun sisälle piiloon . Lopulta ompele kaikki 3 kangasta toisiinsa kiinni.

Step 9. Laita nuppineuloilla tuleva tasku kiinni nurjapuoli ei taskupuolelliseen osaan kinnasta ja ompele kaikki kiinni toisiinsa päältä. Toista toiselle puolella sama. Käännä taskut oikein päin, jolloin saumat jäävät piiloon.

Patakintaan teko sinäänsä oli melko helppoa, vaatii vain hieman kärsivällisyyttä ja kokeilun halua. Tämä on vain yksi tapa tehdä, eikä varmaan edes se paras, mutta lopputulos on kuitenkin onnistunut ja oikein siistin näköinen. Kangas on äitin ja isin kaappien perältä löytynyttä melkein 20 vuotta vanhaa, joten mitään en tätä projektia varten ostanut. Nyt muutaman käyttö kerran jälkeen voin sanoa etten ole kertaakaan onnistunut polttamaan itseäni.. Suosittelen siis kaikille tahmatassuille, joille vahinko on toinen nimi.

Hyviä kokkailu hetkiä siis kaikille!

Päivän pakkomielle; neulospanta

Talvi on ja pysyy ainakin seuraavat muutaman kuukauden ja joulukin lähestyä lompsuttelee halusi tai ei. Tässä onkin jotain mikä lämmittää kylminä talvi päivinä ja minkä voi myös paketoida joululahja kriiseilyissä rakkaalle siskolle tai ystävälle.

Muutama päivä sitten sain pakkomielteen neulospannasta. Se oli pakko saada, nyt heti, eikä huomenna. Kätevänä mimmukkana päätinkin sitten tehdä sen itse sen sijaan että olisin lampsinut kauppaan. Tulipahan samalla myös jotain tekemistä pimeään talvi-iltaan.

Step 1. Luo tarvittava määrä silmukoita, itselläni oli 25. Päätin tehdä pannan leveys suunnassa kahdella puikolla, koska neule on helpompi hallita ja näkee etenemisen nopeammin, koska silmukoita on vähemmän. Minulla on myös pohjaton inho pyöröpuikkoja kohtaa.
Jätä silmukoiden luontiin käytettyä ylijäämä lankaa tarpeeksi roikkumaan ( n. 10cm ), koska sitä tarvitaan vielä.

Silmukoiden luonnista jätetty "ylijäämä naru" kannattaa solmia/rusetoida jottei se ole tiellä koko ajan.

Step 2. Neulo kunnes neuleen päät menevät yhteen pääsi ympärillä neuletta hieman venyttäen. Huomioi, että neuleet hieman venyvät käytössä ja pannan tulee pysyä päässä kunnolla joten se saa olla napakka, mutta ei tiukka.

Step 3. Päättele työ samalla ommellen neuleen päät yhteen virkkuukoukkua käyttäen noukkimalla puikolta aina yksi silmukka kerralla jonka jälkeen ujuta silmukallinen virkkuupuikko pannan toisen pään läpi ja vedä neulonta lanka silmukoiden läpi virkkuukoukulla. Toista kunnes jäljellä on yksi silmukka. Katkaise neulonta lanka, jättäen noin 5cm pätkä sitä ja päättele viimeinen silmukka vetämällä lanka silmukan läpi. Kiristä.

Tiputa silmukka puikolta virkkuukoukulle

Ujuta silmukallinen virkkuukoukku neuleen toisen pään läpi. Vedä lanka silmukoiden läpi,
jolloin tuloksena on 1 silmukka

Viimeinen silmukka ennen päättelyä.

Step 4.  Solmi ylijäämä lankat (silmukoiden luonnissa syntynyt ja silmukoiden päätännässä syntynyt) yhteen tiukasti. Tällöin syntyy rusettimainen pannan yksityiskohta. Päättele langat.

Valmis panta

Huom! Itse neuloin koko pannan pelkkää oikeaa, mutta jos haluaa pantaan jotain kuviota yms. voin sinne neuloa nurjaa väliin tai jotain letti härpäkkeitä.

Panta on todella helppo ja nopea tehdä. Itselläni meni päivä tuon tekemiseen hyvin ohuilla puikoilla. Ja koska se on todellakin pelkkää oikeaa neulosta, ei tarvitse kikkailla. Idean tuohon rusettimaiseen juttuun tuli vahongossa kun kokeilin miltä se näyttäisi jos lankojen päät solmisi yhteen. Ihastuin siihen niin paljon että alkuperäinen idea vaihtui. Vahingossa ne parhaat ideat aina tuleekin! Tai keskellä yötä sokerihumalassa....

Ajan patinaa

Aika jättää jälkensä, oman patinansa kaikkeen; ihmisiin, tavaroihin, huonekaluihin. Aina ja kaikkeen. Historia määrittelee sitä mitä olemme nykyään tai tulevaisuudessa tai millaisia haluaisimme olla. Historia on vaikuttanut meihin kaikkii peruuttamattomasti ja se on osa meitä niin hyvässä kuin pahassa.

Itse haluan tarttua niihin hyviin asioihin, nähdä sen hyvän ja arvokkaan kaikessa siitä pahasta mitä historia pitää sisällään. Nähdä ne kaikki ihanat tarinat, jotka on saanut ihmiset nauramaan niin että kyyneleet valuu silmistä. Tarinat joita itse ei ole ollut todistamassa, mutta mistä on aina jäänyt jälki johonkin.

Siksi rakastankin vanhoja huonekaluja, sitä kuinka niillä kaikilla on oma historiansa ja kuinka se näkyy niissä niin ihanalla tavalla. Hilseilevä maali ja lommot pöydän pinnassa tai maailman sileimmät käsinojat vanhassa mummin kiikkutuolissa. Kaikki ne luovat tunnelmaa ja viehätystä, olemalla omia uniikkeja itsejään. Ja kaikki ne epätäydellisyydet kertovat tarinoita. Kuinka 4 vuotiaani päätin suutus päissäni purra olohuoneenpöytää niin kovaa, että etuhampaani irtosi, kuinka ukki jokaisen työpäivänsä jälkeen istuutui siihen vanhaan kiikkuu niin monen vuoden ajan että käsinojat hioutui silkin sileiksi. Tarinoita, joita ei rahalla saa.

On kuitenkin miljoonia tapoja tehdä huonekalusta vanhan näköiseksi ilman että joutuu odottamaan kymmeniä vuosia jotta kaluste saa ajan patinaa pintaansa. Tässä onkin muutama tapa joilla saa kalusteen huokumaan vanhan ajan henkeä.

Elikkäs ensin pitää valita käsiteltävä mööpeli joka tässä tapauksessa on isin tekemä vanha(hko) yöpöytä, jonka kellastunut mänty pinta ei enää oikein ole kaikista freesein ja vaatii hyvin pikaista käsittelyä... Tämän jälkeen alkaakin se oikea työ.

Lähtöpiste

Step 1. Hio huonekalun pinta hieman rikki, poistaen vanha maali ja kaikki lika pinnasta (pyyhi pöly pois hionnan jälkeen).                             

Step 2. Pohja maalaus
                   A) samalla värillä kuin pinta väri (Step.4.kohta A)
                   B) jokin toinen väri kuin pinta väri, jos haluat kulutetuista kohdista näkyvä puun sijasta esim. punaista tai vihreätä (tälloin katso Step. 4 kohta B)

Step 3. Pinta värillä maalaus vähän hutiloiden. Nyt ei tarvitse olla turhan tarkka, hionta kohdassa kuitenkin maalia lähtee pinnasta ja aina maalia voi lisätä jos tuntuu että jostain puuttuu. Tässä ei voi mokata!

Step 4.
                   A) Ota hiomapaperi käteen ja hio kohdista joiden luulet kuluvat ajan kanssa esim. kaikki reunat, kahvojen ympäriltä yms.
                   B)Ota teräsharja käteen ja hio kohdista joiden luulet kuluvat ajan kanssa esim. kaikki reunat, kahvojen ympäriltä yms. Hiomapaperi ei käy, koska se rikkoo myös alusmaalin pinnan ja puu tulee esiin.

Itse halusin puun näkyvän kulutetuista kohdista joten tein A kohtien mukaan pintakäsittelyn. Ja tässä on tulos. *Drums*

Itse en vaihtanut laatikon vedintä, koska tuunailujen jälkeen tuo vedin tuntui sopivan tuohon kuin nenä päähän. Mutta vetimen vaihtamisella saa myös hyvin erilaista ilmettä nopeasti ja erittäin edullisestikin.

If I can do it, YOU CAN DO IT!

Jenejä, helmiä ja muistoja

Matkustaminen. Ehkä yksi parhaista asioista maailmassa. Avartaa maailmankatsomusta, muuttaa näkemyksia ja ennen kaikke tyhjentää niin pankkitilin kuin kukkaron. Mutta se on aina niin sen arvoista! Matkoilta saa aina muistoja ja elämyksia. Rikkauksia joita ei voi rahalla mitata.

Siskoni kävi muutama vuosi sitten Japanissa. Toi mukanaan omat aarteensa; kasan jenejä ja sanoi;" Outi tee näistä mulle jotain". Noh. Minäpä sitten pyörittelin sormiani muutaman vuoden, pohdin ja mietin... Unohdin...Mutta nyt muuta vuosi myöhemmin sain oikeasti tehtyäkin niistä jotain. Ideointia varten minun piti käydä Indonesiassa, Singaporessa ja Briteissa avartamassa maailmaani, kerätä oma kasani aarteita ja saada mittaamattoman arvokkaita kokemuksia. Ja totta kai tyhjentää se pankkitili. Eli mitä tehdä rahalle kun ei ole rahaa materiaaleihin.

Ensimmäinen askel on aina penkoa ne kaapit. Katsoa mitä mystisiä asioita sieltä löytyy. Toinen askel on katsoa rinkkaan ja tutkia mitä kaikkea onkaan tarttunut matkaan maailmalta. Sitten etsitään kuumaliimapyssy ja pihdit! Laitetaan suojalasit päähän ja PUFF ollaankin jo valmiita tekemään tiedettä.

Päädyin tekääm puolesta siitä kasasta jenejä ison avaimenperän tai sellasen killuttimen joka laitetaan laukunkoristeeksi. Ei mitään ihmeellistä ideana, mutta sitäkin coolimpi, eikä kellään varmasti ole samanlaista! Tätä projektia varten ostin kahta eri kokoista "nahkanauhaa" (ei oo oikeeta nahkaa vaan jotain synteettistä, mystistä materiaalia joka näyttää nahkalta) ohuempaa, jota käytin jenien punontaan toisiinsa kiinni hankin 1m ja "nahka" tupsukan tekoon leveämpää nauhaa 2m.

Aloitin killuttimen (paremman termin puuttuessa) teon tekemällä lenkin avaimenperä lenkiin ja aloin punomaan jenejä lomittain toisiinsa kiinni. Viimeisen jenin jälkeen sidoin nauhan kiinni ja jätin nauhaa hieman roikkumaan jenien päähän tupsun sitomista varten, mutta ylimääräisen leikkasin poisja aloin tekemään tupsua. Leikkasin leveämmästä nauhasta samankokoisia pätkiä kunnens nauha loppui, kokosin pätkät yhteen ja taitoin puolesta välistä kiinni. Lopulla ohuemmalla nauhalla (jota käytin jenien punomiseen) sidoin pätkät yhteen ja pikaliimalla varmistin ettei tupsu lähde vahingossakaan purkaantumaan (pientä touch uppia sinne tänne). Sittten sidoin tupsun jenien jatkoksi jenien punonta nauhalla kiinni ja perään vielä vähän lisää pikaliimaa ja Vóla uniikki killutin oli valmis!

Toinen puolikas jenejä meni unisieppariin, johon laitoin tuliaisia paikoista joissa olen pyörähtänyt viime vuosien aikana. Kivi singaporesta ostetusta korusta (joka meni rikki ensimmäisellä käyttökerralla :/ ) ja helmiä, jotka joskus oli kaulakoru ja jonka löysin Lontoon kadulta. Arvotonta rojua maailmalta siis. Kuitenkin se ilme siskoni kasvoilla kun annoin sen kasan arvotonta roinaan unisiepparin muodossa hänelle. Korvaamattoman arvokas. Ei se raha, vaan se ajatus!

Unisiepparia varten ei kaikki tarvittava löytynyt omista kaapeista vaan piti vähän kierrellä kirppareita ja käydä jo niin tutuksi tulleessa napissa ja nauhassa ostamassa hieman lisää materiaaleja. Unisiepparin teko oli melkosen helppoa ja ohjeet sen tekoon löytyykin täältä.

Ideat ei sinäänsä olleet mitenkään ihmeellisiä, mutta lopputulokset on mielestäni oikein onnistuneita. Ja ainakin sisko tykkäsi. Ja se on se tärkein asia! Vai?!

Unien viemää

Kuinka moni on ollut soturi sopuli ja ratsastanut pinkillä minatyyri gorillalla viidakossa sotien vihreitä apinoita vastaan mango- lingoilla? Tai nähneet kuinka yksi parhaista ystävistä menee naimisiin vihreän kääpiö kuninkaan kanssa ja saanut sinisiä jättiläis vauvoja puolen valtakunnan ohella? Vastaus. Minä. Minulla on ehkä maailman kummallisimmat, friikeimmät ja cooleimmat unet, kiitos hyvin vilkkaan mielikuvitukseni. Hyvinä puolina tässä on se, että oikeasti näkee asioita mitä ei koskaan tulisi kenellekään mieleen, mutta valitettavasti se ei aina ole niin leppoista ja ihanaa. Painajaiset nimittäin ovat aivan yhtä mielikuvituksellisia ja aivan helkatin pelottavia. Ikään kuin normaali painajainen potenssiin kymmenen. Onneks ja valitettavasti monet hyvistä ystävistäni voivat samaistua tähän friikki-uni-sirkukseen. Siksipä päätin tehdä yhdelle parhaista ystävistäni unisieppari suojelemaan pahoilta unilta ja möröiltä.

Materiaaleina kaverille tulevaan unisieppariin käytin vanhaa rannekorua (unisiepparin kehä), vanha violetti rannekorunauhahommeli ( kieputin rannekorun ympärille), violetti nahkanauha ( unisiepparin verkko), helmiä ja muita koristeita ja sulkia, sekä kuumaliimaa jotta koko homma pysyy varmasti kasassa postituksenkin jälkeen. ( Ohjeissa oleva unisieppari on eri ja sen lopputuloksen näette seuraavassa jaksossa ;P ).

Näin siis teet unisiepparin:

Step 1. Tee ripustuslenkki aivan nauhan päähän ja solmi se kehään kiinni. Tämän jälkeen päällystä/ kieputa kehä valitulla nauhalla ja koristeilla. Koristeen voi joko lisäta samalla kuin päällystää kehää tai jälkikäteen rautalangalla tai liimaamalla

Step 2. Solmi toinen verkon punonta nauhan päistä kehään hyvin kiinni (kannattaa sitoa alas tai sivulle, kohdalle johon laittaa jotain koristeita, jolloin solmu kohta peittyy). Aloita keskus verkon punominen tekemällä 6- 1000 (riippuen rinkulan koosta) löysää lenkkiä rinkulaan, kieputtamalla narua kehän ympärille tasaisin välimatkoin. Jatka rinkuloiden punomista välillä lenkkejä kirstellen, jotta näet milloin kerroksia on tarkeeksi, kunnes keskusta on melkein kokonaan umpeutunut.Viimeisten kierrosten teossa kannattaa apuna käyttää neulaa.

Step 3. Lisää keskus helmi (ei pakollinen) ja päättele nauhan pää.

Step. 5. Lisää sulat tai lisä kehät unisieppariin halutuille kohdille.

Step 6. Laita pikaliimaa tai kuumaliimaa solmukohtiin ja muihin purkautumis vaarassa oleviin kohtiin.

 Ja vóila homma on valmis.

Unisieppari ystävälle <3

Eli kauniita unia vaan kaikille! Ja paljon kärsivällisyyttä verkon punontaan...

Kuvat käyttöön

Kaikilla on jokin heikkous. Joidenkin sydän alkaa pamppailemaan tuhatta ja sataa kun näkevät siistin auton, prätkän, pojan, mekon tai maailman kauneimman parin kenkiä. Minun salainen paheeni (kaikkien muiden "salaisten paheideni" joukossa) on kauniit kuvat ja kortit. Jos näen kuvan joka miellyttää se on aivan pakko ostaa tai leikata ja ottaa talteen. Ja tästä on hieman tullut jo ongelma. Addiktio. Kun kaapit pullistelevat kortteja ja leikattuja kuvia on niille lopulta keksittävä jotain käyttöä, tai ne joutuvat roskiin liian tavara ahdistuksen kourissa ollessani. Perus keino ottaa kuvat ja kortit käyttöön on tehdä kollaaseja ja erilaisia tauluja, jotka sitten voi kehystää ja laittaa seiniä koristamaan. Itse näpertelijänä olen ihastunut niiden lisäksi, rumien asioiden kaunistamisesta. Joten jokin aika sitten kaivoin esiin kaikki rumat vihkoset, kirjaset ja kansiot ja ryhdyin töihin. Leikkelin, liimailin ja sommittelin ja lopulta edessäni olikin kasa kauniita asioita.

Valokuva-albumi/matkapäiväkirja, vihkoja, kirjasia ja kulmakansioita kaunistettuina.

Vuosien aikana olen tehnyt ja tuunaillut monia muitakin kirjasia niin itselleni kuin lahjaksi, joita ei nyt löytynyt kuvattavaksi. Tein muunmuassa siskolleni hänen Japanin matkastaan satukirjan, joka tietenkiin kuvitettiin siskoni ottamilla matkakuvilla. Yksi suosikeista noista yllä olevista on ehdottomasti tuo vihreä valokuva-albumi/ matkapäiväkirja johon laitoin muistoja ja erilaisia lippuja ja lappusia 2 viikon euroopan valloitukseltani miljoona vuotta sitten.

Mahdollisuuksia on aivan rajattomasti mitä kaikkea voi tehdä. Ja tämä on niin yksinkertainen tapa piristää omia tavaroita. Eikä maksa mitään. Vaatii vain aikaa ja liimaa :) . Ja materiaaleina voi käyttää lahjapapereita, värillisiä papereita ja kartonkeja, nappeja, nauhoha, kiviä, simpukoita, kaarnaa... Ihan mitä vaan mieleen tulee! Ja lopputulos on aina jotain aivan ihanaa ja erilaista! I´m loving it! Tämä antaa myös hyvän tekosyyn jatkaa kuvien ja korttien keräilyä.. Eihän sitä koskaan tiedä milloin niitä taas tarvitsee ;) .

Tyyny special

Tyynygeeni. Jokainen nainen ja ennen kaikkea jokainen poikaystävä/aviomies tietää mitä se tarkoittaa, tai ainakin mitä se saa aikaan. Tyynyjä, sisustustyynyjä tarkemmin ottaen täytyy olla joka puolella; sängyllä, sohvalla, nojatuoleilla, jopa lattialla. Ja ei, yksi tai kaksi ei riitä! Niitä pitää olla paljon, siis hyvin paljon! Jokaisessa eri kuosissa ja värissä. Mitä enemmän sitä parempi, ainakin naisten mielestä. Mieluiten vielä varalla erilaisia jos vaikka mieli muuttuu tai haluaa vaihtaa asunnon ilmettä helposti ja edullisesti. Miehet taas. No niillä olioilla on aivan toinen näkemys tyynyistä ja niiden olemassaolon tarpeellisuudesta. Niiden mielestä yksi tyyny riittää. Se yksi, joka on miljoona vuotta vanha ja kauhnaisempi kuin kulkukoira. Se on hyvä. On se ainakin pehmeämpi kuin kiva, joten sillä on kiva nukkua. Muuhun tarkoitukseen tyynyjä ei tarvita, ainoastaan nukkumiseen. Entinen poikaystäväni jaksoikin aina ihmetellä ja kummastella tyynyjeni määrää sängylläni. Ihan kuin poika rukka olisi tippunut Aliisan perässä kaninkoloon ja päätyny Ihmemaahan.

Muttapa siis olen koonnut pienen kollaasin tyynyista joita olen vuosien aikoina väsäillu ja tuunaillu, uusimpana tulokkaana tuo iso, jopa lattiatyynyksi kelpaava ihanuus. Tämä rakkaus pakkaus syntyi vanhasta huivista (ostettu kirpparilta), vanhemmilta takavarikoidusta entisestä huonekalu pehmusteesta (siitä joka suojaa huonekaluja kuljetuksen aikana) ja kankaasta jota löysin kaapin perältä.Uniikki ja ihana tyyny tulikin maksamaan kokonaisuudessaan ehkäpä huimat 3€. Ei paha!

Tyynyn tekeminen oli helppoa kuin mikä. 

Step 1. Leikkaa kangas kahdeksi oikean kokoiseksi kappaleeksi. 

Step 2. Omepele kangas palat ja huivi toisiinsa nurjalta puolelta kiinni kolmelta reunalta. 

Step 3. Leikkaa pehmusteet oikean kokoisiksi siten että uloimmat kappaleet ovat suuremmat kuin sisimmälle tulevat. Tällöin tyynystä tulee ihan muhkean ja kutsuvan näköinen. 

Step 4. Ompele/Liimaa pehmusteet reunoista kiinni toisiinsa jottei ne liiku tyynyn sisällä ja menetä muotoaan.

Step 5. Laita pehmuste tyynyn raakileen sisälle ja ompele viimeinen reuna kiinni tai ompele siihen vetoketju.

Tyynygeeni tuotoksia

Entisellä pitsiliinalla koristeltu tyyny kuuluu myös suosikkieni joukkoon. Vaikka jokainen noista ihanan pehmeistä lapsosistani omistaakin aivan erityisen paikan sydämessäni ja ennen kaikkea kodissani. Jokaista on ollut ilo tuunata ja voin vain todeta että hermot menee pitsiliinojen päitä päätellessä kun silmukat karkaa ja tyynyihin painaessa kuvia kannattaa aina, siis AINA, varoa ettei levitä väriä joka paikkaan niillä ihanilla pikku sormillaan jotka on aivan siinä väriaineessa.

Niin ja pieni vinkki kaikille, joilla tyynyliinoja on enmennän kuin sukkia, mutta säilytys tilaa ei ollenkaan, tai joiden pitää hieman piilotella todistusaineistoa siltä miehen korstolta joka asuu samassa osotteessa. Kerrostakaa. Itselläni jokaisen tyynyliinan alta löytyy toinen, jopa kolmas päällinen joka vain odottaa oikeaa mielentilaa päästäkseen oikeuksiinsa.

Jos joku jäi miettimään miten mikäkin on tehty laitelkaan kommenttia niin postailen ohjeita sitten. Ja kertokaa ihmeessä mitä mieltä olette. Niin ja koska tyynyjä ei koskaan voi olla liikaa on uusi tyyny taas tuunauksen alla... Vielä kun oppisi virkkaamaan niin elämä olisi helpompaa :D ...

Pientä fiksaamista

Ongelma. Siitä se aina lähtee. Joko jokin on rikki tai ei muuten vaan enää "toimi" käytössäni. Liian pieni, liian suuri tai liian lyhyt. Siitä se pakonomainen tarve lähteä muokkaamaan ja korjaamaan alkaa. Mietitään, suunnitellaan ja hankitaan tai etsitään omista nurkista oikeat tarvikkeet joilla muutos saadaan aikaan. Yleensä pihdit ja pikaliima kantaa jo aika pitkälle. Olen vuosien ajan jo muokkaillut omia vaatteita, tavaroita ja huonekaluja käyttööni sopiviksi. Aina muutos ei ole ollu niin onnistunut, mutta oonpahan itse ryssinyt ja päässyt kokeilemaan. Joskus jo pelkkä hihnan vaihto tai helman lyhennys on riittänyt. Ei se muuta maailmaa, mutta minun pikku kuplani ainakin on sen päivän tai muutaman seuraavankin paljon onnellisempi ja valoisampi.

Aina näpertelyni idea ei ole muuttaa tuotteen ulkonäköä, vaan antaa sille uusi elämä, eikä se aina ole niin maatamullistavaa. Tämän blogin idea onkin vain auttaa näkemään se mahdollisuus, mikä siinä vanhassa juttusessa on, mutta joka ei enää oikein toimi. Vanhan asian muokkaaminen ja korjaaminen tekee siitä uniikin ja juuri itselleen sopivan tuotteen, jolla myös säästetään luonnon varoja.

Vuosia sitten ostin itselleni ihanan punaisen laukun, joka silloiseen tyyliini ja makuuni sopi lyhyine olkahihnoineneen. Silloin ei haitannut että laukku oli kainalomallia ja vei viimeisetkin hermot, kun ei pysynyt olkapäällä ilman  liimaa tai toisen käden kunnollista puristusta. Nykyään haluan pitää hermot viileän rauhallisina ja kädet laukku vapaina. Ei siis auttanut kuin joko ostaa uusi laukku tai tehdä pientä fiksausta entiseen. Monien erilaisten ideoiden ja kokeilujen jälkeen, hieman jopa vahingon kautta löysin ratkaisun. Vanha punainen kalanruotoletitetty vyöni pääsisi uudeksi ja ennen kaikkea pidemmäksi laukun hihnaksi. Vapaus laukun pitelystä olisi koittanut!

Muutos siis alkoi siitä, että leikkasin vanhan hihnan laukusta irti. Irrotin tulevasta hihnasta vyön soljen ja leikkasin päät oikean kokoisiksi, jonka jälkeen ompelin päät kiinni laukun metalli renkaiden ympärille. Helppoa ja tehokasta. Ompelussa kannattaa pitää mielessä että se sattuu. Nahka on aika vahvaa ja vahinkoja sattuu... Nimerkillä sormesta tulee verta. Muutos ei sinäänsä muuttanut ulkonäköä liki ollenkaan, mutta käyttömukavuutta sitäkin enemmän.

Vanhalla olkahihnalla

Muutoksen jälkeen

Ja eikun seuraavien projektien pariin. Hauskaa viikonloppua vaan muillekin!