Tuning black

Tuning black. Kaksi muutosta. Kaksi toimivaa ratkaisua. Ensimmäinen hieman suurempi, toinen vain erittäin käytännöllinen ja ehkäpä kuitenkin se jota tulee muutoksen, tai oikeastaan parantelun jälkeen käytettyä erittäin paljon. Joten hyvät naiset ja herrat; robotteja ja röyhelöitä esittää nyt Tuning black, because black is back!

Vaatekaapin siivous urakassa (taas kerran) löysin toppi pinoistani kaksi enemmän ja vähemmän kulahtanutta ja paljon rakastatettuja tuubitoppeja, joiden parhaat päivät on todellakin jo nähty.. Ainakin toppeina. Päätinkin siis tehdä niistä jotain mitä tarvitsen todella paljon; perus trikoo hameen josta ei näy läpi vaikka kuinka röntgenkatseella yrittäisi. Tarpeellista, hyödyllistä ja erittäin helppoa!

Eli tähän tarvitse kaksi tuubitoppia, sakset, lankaa, ompelukoneen ja nuppineuloja.

Part 1. Leikkaa tuubitopeista sisäänommellut liivit, sekä kaikki saumat pois, yhden sivusauman voi jättää, nopeuttaa työtä.

Part 2. Yhdistä nuppineuloin tuubitoppien sivusaumat kiinni niiden huonommilta/nurjalta puolilta (jos niitä on.) Näin voi kaikki likatahrat laittaa piiloon. Ompele ensin siksakilla ja sitten suoralla.

Part 3. Yhdistä helman reunat toisiinsa kääntäen muutama sentti kangasta hameen sisälle, tai jos ei kärsivällisyys riitä siihen voi sen kääntää suoraan nurjalle puolelle tehden runsaat saumavarat ja huolitellen reunan siksakilla. Ompele suoralla helma kiinni.

Part 4. Huolittele vyötärä samoin kuin helma.

Part 5. Ompele vyötärölle kuminauha (jos tarvitsee). Laita oikean kokoinen kuminauha nuppineuloilla hameeseen kiinni ja ompele siksakilla koko ajan venyttäen kangasta kuminauhan kanssa sopivaksi.

Hame on todella yksinkertainen, mutta toimii erittäin hyvin hieman liian lyhyiden mekkojan ja tunikoiden parina. Eipä enää tarvii miettä voiko tässä kumartua vai vilkkuuko beba. Ja vaikka nyt tuossa kuvassa hame näyttää laatikolta niin se on erittäin imarteleva ja vyötärökin menee tarpeeksi korkealle ettei tulee ylimääräsiä makkaroita mihinkään. Täydellinen siis! Tarpeeksi tiukka olematta liian tiukka.

 Tuning black, projekti 2.

Vetoketju mustaan ylisuureen kassiin. Vuosia sitten ostettu musta kassi oli kuin huomaamatta jäänyt hyvin vähälle käytölle kaikesta suloisuudestaan huolimatta. Eräänä päivänä kaivoinkin sen kaapin pohjalta esille ja mietin kuinka kiva se olisikaan jos kaikki kamat ei aina tippuis sieltä. Joten, pitihän se korjata. Vetoketju olikin jo seuraavana päivänä ostettu ja langat ompelukoneeseen laitettu. Eli ei tarvinnut kuin kohdistaa vetoketju, laittaa se toiselta reunalta nuppineuloin kiinni ja ommella päältä kiinni (muista ylä- ja alalanka laittaa oikean värisiksi). Sitten toistaa sama toiselle puolella ja huolitella vetoketjunpäät käsin. Ja nyt kassi on taas ansaitsemallaan käytöllä! Huom! Kun laittaa toisen puolen vetoketjusta kiinni nuppineuloin kannattaa vetoketju sulkea, jolloin ei tule sitä vahinkoa että vetoketju menee jotenkin vinoon eikä sitten enää sulkeudukkaan ja koko homman joutuu aloittamaan alusta.

Vetokejun laitto on tosi helppoo, vaikkakin minusta ärsyttävää, enkä oikein edes tiedä miksi. Se vaan ärsyttää joka kerta. Mutta joka kerta homma on onnistunut ilman sen suurempia ongelmia tai vahvistus sanojen käyttöä.

Joten tässä oli tällä kertaa minun pikku sirkuksestani Tuning black. Enjoy!

Tuhkimo efektiä etsimässä

Ei se ole koosta tai sukupuolesta riippuvainen, vaan tahdosta ja päättäväisyydestä. Kaikkea voi muokata! Siitä hirveästä, vanhasta ryysystä voi muodostua jotain aivan ihanaa ja ehkäpä juuri sitä mitä tarvitsee. Pitää siis vain uskaltaa kokeilla uutta tai sitä sata vuotta vanhaa, katsoa sitä mahdollisuutta mikä siinä on ja laittaa se toimimaan.

Joten miksei voisi välillä käydä vilkaisemassa millaisia vaatteita miesten puolelta tai poikaystävän kaapista löytyy ( yleensä ne siisteimmät jutut löytyy just sieltä!!! ) tai ottaa kaapista tarkasteltavaksi se ehkä vähän liian kireä/iso paita/hame ja muokata siitä itselleen juuri sopiva. Ja pienet likaläiskät, just ne jotka ei lähde pesussa pois, ei nekään haittaa enään. Ei muuta kuin painat siihen kohtaan kuvan, ompelat nappeja tai toisesta paidasta siistin kuvan, ihan mitä vaan ja kas kummaa kun läskä on poissa. Tai ainakin  poissa silmistä. Hah... Rupesinpas kuulostamaan joltain tv shopin myyjältä... Anteeksi siitä! :P

Monesti olen huomannut kuolaavani miesten paitojen perään. Miksi miehille tehdään siisteimmät printti paidat? Kysyn vaan! Noh, anyways. Kätevänä tyttösenä olenkin päätynyt monta kertaa muokkaamaan sitä maailman ihaninta miesten printti paitaa itselleni sopivaksi. Kaula-aukot ei koskaan käy minun mallilleni (isot tissit ja kaksoisleukaan asti nousevat kaula-aukko ei toimi yhdessä!!!), joten ei muuta kuin sakset käteen ja leikkaamaan se pääntie isommaksi. Sitten vaan siistitään tekemällä päärme koko kaula-aukon matkalta ja kursitaan homma kokoon.(Kannattaa muuten ommella vähän olkapäiden saumojan jonkin matkaa, jottei sieltäkään pääse paita purkaantumaan.) Ja sitten voikin ihastella itseään hyvin naisellisessa miesten paidassa, jota kaveritkin saa kadehtia.

Toinen ongelma miesten paidoissa on se että ne on yleensä laatikon mallisia. Ei yhden ainoataan muotolaskosta. Ei mitään muotoa! Pelkkää läski- ruma-elefantti-efektiä! Joten ei auta muuta kuin ottamaan sisään sivusaumoista ja hupsheijaa ko ne muodot tuleekin taas esiin sieltä paidan alta POSITIIVISESSA mielessä. Niin ja ne hihat... Niitä kannattaa myös muokata ja lyhentää, jotta ne istuu paremmin päälle, eikä näytä Toni Halmelta tissien kanssa...

Tälleisenä "all over the place" ihmisenä syöminen on hyvin vaikea tapahtuma tehdä siististi. Monesti sotkenkin itseni melkein yhtä lahjakkaasti, ellen jopa lahjakkaammin, kuin pienet lapset. Toinen hyvin suuri ongelmani on se, että olen erittäin vahinkoaltis ja veri roiskuu joka toinen päivä. Ongelma tässä onkin se, että aina ne läiskät ei lähde pesussa pois ja aivan uusi ja täydellinen paita onkin heti pilalla. Ja koska vielä ei ole kehitetty vaatteille tarkoitettua teflon pintaa, joka hylkisi kaikkea likaa täytyy keksiä muita tapoja joilla sen paidan voi pitää käytössä vahingoista huolimatta. Tässä onkin ehdottomasti lemppari ratkaisuni kaikkien lika läiskien peittoon: paina kuva läikän päälle!

Eri painamis tekniikoista tulee postaus hieman myöhemmin, mutta tässäpä nämä tältä erään. Have fun!

Nättiä näkeville

Bihii! Ostin tuossa jokin aika sitten uudet simmulasit. Ja VUUUSH maailma kirkastui! Ei enää päänsärkyjä tai verestäviä silmiä. Parhautta. Ainoa ongelma tässä näkemisessä on se että nyt näen myös silmälasi koteloni erittäin selvästi. Ja se on RUMA! Muutaman kuukauden sitä katselleena päätinkin että nyt tehdään siitä nätti. Ei auttanutkaan siis muuta kuin tonkia vanhat kankaat ja rievut kunnus nenän eteeni osui äitin vanha paita jossa on oikeesti ehkä maailman ihanin kuviointi. Rakkautta ensi silmäyksellä! Sitten vaan paitaa leikkelemään ja ompelukone sauhuten ompelemaan. Nytten ei enää tarvitse silmiä siristellä ruman silmälasikotelon edessä.

Step 1. Leikkaa kangas oikean kokoiseksi ja malliseksi. Käytä silmälasi koteloa apuna. Jos teet paidan hihasta tai muusta valmiista jutusta leikkaa sivusaumat pois. Itse jätin hihan käänteet kankaan yläreunaan valmiiksi. Jätä joka puolella noin 1 cm kokoiset saumavarat paitsi suuaukkoon jätä 3cm saumavaraa. Tässä vaiheessa jos ei kankaassa ole valmiiksi suuaukossa valmiiks käänteitä tee. Huolittele reuna siis siksakilla ja käännä 1cm matkalta ja ompele.

Step 2. Laita nuppineulat ja ompele pussukaksi.

Step 3. Laita ruma silmälasikotele pussukan sisään. Käännä ylimääräinen kangas suuaukosta , laita nuppineulat ja ompele. Ompelu on hieman vaivalloista. Ompele silmälasikotelen sisäpuolelta. Ompele hitaasti ja koko ajan suorista pussukkaa siten että neulan edessä on mahdollisimman paljon materiaalia suorana.

Step 4. Päättele langan päät ja TADAA homma on valmis. Enjoy!