sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Jenejä, helmiä ja muistoja

Matkustaminen. Ehkä yksi parhaista asioista maailmassa. Avartaa maailmankatsomusta, muuttaa näkemyksia ja ennen kaikke tyhjentää niin pankkitilin kuin kukkaron. Mutta se on aina niin sen arvoista! Matkoilta saa aina muistoja ja elämyksia. Rikkauksia joita ei voi rahalla mitata.

Siskoni kävi muutama vuosi sitten Japanissa. Toi mukanaan omat aarteensa; kasan jenejä ja sanoi;" Outi tee näistä mulle jotain". Noh. Minäpä sitten pyörittelin sormiani muutaman vuoden, pohdin ja mietin... Unohdin...Mutta nyt muuta vuosi myöhemmin sain oikeasti tehtyäkin niistä jotain. Ideointia varten minun piti käydä Indonesiassa, Singaporessa ja Briteissa avartamassa maailmaani, kerätä oma kasani aarteita ja saada mittaamattoman arvokkaita kokemuksia. Ja totta kai tyhjentää se pankkitili. Eli mitä tehdä rahalle kun ei ole rahaa materiaaleihin.

Ensimmäinen askel on aina penkoa ne kaapit. Katsoa mitä mystisiä asioita sieltä löytyy. Toinen askel on katsoa rinkkaan ja tutkia mitä kaikkea onkaan tarttunut matkaan maailmalta. Sitten etsitään kuumaliimapyssy ja pihdit! Laitetaan suojalasit päähän ja PUFF ollaankin jo valmiita tekemään tiedettä.

Päädyin tekääm puolesta siitä kasasta jenejä ison avaimenperän tai sellasen killuttimen joka laitetaan laukunkoristeeksi. Ei mitään ihmeellistä ideana, mutta sitäkin coolimpi, eikä kellään varmasti ole samanlaista! Tätä projektia varten ostin kahta eri kokoista "nahkanauhaa" (ei oo oikeeta nahkaa vaan jotain synteettistä, mystistä materiaalia joka näyttää nahkalta) ohuempaa, jota käytin jenien punontaan toisiinsa kiinni hankin 1m ja "nahka" tupsukan tekoon leveämpää nauhaa 2m.

Aloitin killuttimen (paremman termin puuttuessa) teon tekemällä lenkin avaimenperä lenkiin ja aloin punomaan jenejä lomittain toisiinsa kiinni. Viimeisen jenin jälkeen sidoin nauhan kiinni ja jätin nauhaa hieman roikkumaan jenien päähän tupsun sitomista varten, mutta ylimääräisen leikkasin poisja aloin tekemään tupsua. Leikkasin leveämmästä nauhasta samankokoisia pätkiä kunnens nauha loppui, kokosin pätkät yhteen ja taitoin puolesta välistä kiinni. Lopulla ohuemmalla nauhalla (jota käytin jenien punomiseen) sidoin pätkät yhteen ja pikaliimalla varmistin ettei tupsu lähde vahingossakaan purkaantumaan (pientä touch uppia sinne tänne). Sittten sidoin tupsun jenien jatkoksi jenien punonta nauhalla kiinni ja perään vielä vähän lisää pikaliimaa ja Vóla uniikki killutin oli valmis!




Toinen puolikas jenejä meni unisieppariin, johon laitoin tuliaisia paikoista joissa olen pyörähtänyt viime vuosien aikana. Kivi singaporesta ostetusta korusta (joka meni rikki ensimmäisellä käyttökerralla :/ ) ja helmiä, jotka joskus oli kaulakoru ja jonka löysin Lontoon kadulta. Arvotonta rojua maailmalta siis. Kuitenkin se ilme siskoni kasvoilla kun annoin sen kasan arvotonta roinaan unisiepparin muodossa hänelle. Korvaamattoman arvokas. Ei se raha, vaan se ajatus!

Unisiepparia varten ei kaikki tarvittava löytynyt omista kaapeista vaan piti vähän kierrellä kirppareita ja käydä jo niin tutuksi tulleessa napissa ja nauhassa ostamassa hieman lisää materiaaleja. Unisiepparin teko oli melkosen helppoa ja ohjeet sen tekoon löytyykin täältä.



Ideat ei sinäänsä olleet mitenkään ihmeellisiä, mutta lopputulokset on mielestäni oikein onnistuneita. Ja ainakin sisko tykkäsi. Ja se on se tärkein asia! Vai?!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti