Happi loppuu ja hapottaa!

Se tunne kun löydät maailman ihanimman mekon joka ei johda siihen että joudut loppu kuukauden syömään puuroa ja joka piristäisi jokaista kesäpäivää satoi tai paistoi, mutta johon tissit ei mahdu... Tai no... Mahtuu mutta hengitys ei kulje ja tissit on korvissa, kainaloissa ja mahdollisesti syrjäyttämässä sydämelle ja muille muka niin tärkeille sisäelimille tarkoitetun tilan. Tai sitten ne on niin tiskissä, että ei voi kuvitellakaan saavansa katsekontaktia kenenkään kanssa.

Kun mekko litistää rinnuksen jonnekin syvälle keuhko-onteloihin tai nostaa ne fysiikanlakeja uhmaten kohti taivaita ei voi muuta kuin itkeä. Tai jääräpäisesti ostaa sen mekon, mennä Tallinnaan leikkauttamaan tissit pienemmiksi tai hieman halvemapana ja ehkä jopa helpompana tekniikkana muokata mystisesti avaruuden musta-aukko tekniikalla lisä tilaa mekkoon.

Koska mekossani ei ollut tarpeeksi saumavaroja rinnan kohalla, en voinut päästää saumoista yhtään, mutta eipä ollut hätä sen näköinen vaan lisäsin tilaa tekemällä isin (anteeksi... kiitos isi sponsoroinnista :P ) vanhasta mustasta ja osin maalisen- liimaisesta t-paidasta kiilat kainaloiden alle.

Step 1. Pura kainaloista saumat hieman rinnan alle.

 
Step 2. Leikkaa kankaasta yms. kolmion malliset lisä palat jättäen noin 0,5cm saumavarat joka puolelle.

Step 3. Laita kiilat nuppineuloin kiinni mekkoon ja ompele. Muista huolitella siksakilla ja tehdä päärme. Minun ei tarvinnut tehdä koska leikkasin palat paidan helmasta, jossa oli jo päärmeet tehty.

 

Ja taas voi hengittää!!!

Pientä fiksaamista

Ongelma. Siitä se aina lähtee. Joko jokin on rikki tai ei muuten vaan enää "toimi" käytössäni. Liian pieni, liian suuri tai liian lyhyt. Siitä se pakonomainen tarve lähteä muokkaamaan ja korjaamaan alkaa. Mietitään, suunnitellaan ja hankitaan tai etsitään omista nurkista oikeat tarvikkeet joilla muutos saadaan aikaan. Yleensä pihdit ja pikaliima kantaa jo aika pitkälle. Olen vuosien ajan jo muokkaillut omia vaatteita, tavaroita ja huonekaluja käyttööni sopiviksi. Aina muutos ei ole ollu niin onnistunut, mutta oonpahan itse ryssinyt ja päässyt kokeilemaan. Joskus jo pelkkä hihnan vaihto tai helman lyhennys on riittänyt. Ei se muuta maailmaa, mutta minun pikku kuplani ainakin on sen päivän tai muutaman seuraavankin paljon onnellisempi ja valoisampi.

Aina näpertelyni idea ei ole muuttaa tuotteen ulkonäköä, vaan antaa sille uusi elämä, eikä se aina ole niin maatamullistavaa. Tämän blogin idea onkin vain auttaa näkemään se mahdollisuus, mikä siinä vanhassa juttusessa on, mutta joka ei enää oikein toimi. Vanhan asian muokkaaminen ja korjaaminen tekee siitä uniikin ja juuri itselleen sopivan tuotteen, jolla myös säästetään luonnon varoja.

Vuosia sitten ostin itselleni ihanan punaisen laukun, joka silloiseen tyyliini ja makuuni sopi lyhyine olkahihnoineneen. Silloin ei haitannut että laukku oli kainalomallia ja vei viimeisetkin hermot, kun ei pysynyt olkapäällä ilman  liimaa tai toisen käden kunnollista puristusta. Nykyään haluan pitää hermot viileän rauhallisina ja kädet laukku vapaina. Ei siis auttanut kuin joko ostaa uusi laukku tai tehdä pientä fiksausta entiseen. Monien erilaisten ideoiden ja kokeilujen jälkeen, hieman jopa vahingon kautta löysin ratkaisun. Vanha punainen kalanruotoletitetty vyöni pääsisi uudeksi ja ennen kaikkea pidemmäksi laukun hihnaksi. Vapaus laukun pitelystä olisi koittanut!

Muutos siis alkoi siitä, että leikkasin vanhan hihnan laukusta irti. Irrotin tulevasta hihnasta vyön soljen ja leikkasin päät oikean kokoisiksi, jonka jälkeen ompelin päät kiinni laukun metalli renkaiden ympärille. Helppoa ja tehokasta. Ompelussa kannattaa pitää mielessä että se sattuu. Nahka on aika vahvaa ja vahinkoja sattuu... Nimerkillä sormesta tulee verta. Muutos ei sinäänsä muuttanut ulkonäköä liki ollenkaan, mutta käyttömukavuutta sitäkin enemmän.

Vanhalla olkahihnalla

Muutoksen jälkeen

Ja eikun seuraavien projektien pariin. Hauskaa viikonloppua vaan muillekin!